Loading

Juuret 1/2013

Päivämäärillä ja ilman niitä

Sääntöjen mukaan toimivassa yhdistyksessä erityisesti alkuvuosi sisältää tiukkoja päivämääriin sidottuja ajankohtia. Yhdistyksen vuosikokousilmoituksen tiedottamispaikaksi on sovittu Juuret-julkaisu.

Lehden täytyy siten olla sääntöjen mukaan vähintään viikkoa ennen kokousta jäsenillämme. Vuosikokoukseen voivat osallistua jäsenmaksun maksaneet jäsenet, joten jäsenmaksutkin on postitettava ajoissa ja lisäksi jäsenillä tulee olla riittävä aika jäsenmaksun maksamiseen.

Vuosikokouksessa hallituksen tulee taas esitellä yhdistyksen hyväksytty kirjanpito, toimintakertomus, seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti. Vuosikokous ja siihen valmistautuminen on siten haastava ja aikataulullisesti vaativa prosessi, vaikka kokoussalin seinät eivät normaalisti pullistele väenpaljoudesta. Yhdistyksen laatimia sääntöjä tulee kuitenkin noudattaa. Toimintasuunnitelman ja siihen nojautuvan budjetin tekeminen puoli vuotta ennen vuoden alkamista tuntuu kaukaiselta ja laskelmat epävarmoilta. Toimintasuunnitelma ja budjetti pitääkin ensisijaisesti nähdä yhdistyksen hallituksen linjanvedoksi seuraavan vuoden tavoitteista ja niihin sitoutumisesta.

Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani on maaliskuun ensimmäinen päivä, joka on omassa elämässäni hetki, jolloin minun itse pitäisi olla vapautunut tiukoista päivämääristä. Kysymys on täysinpalvelleen ensimmäisestä eläkepäivästä. Viimeinen työrupeama kesti lähes 40 vuotta. Millä aikataululla aikatauluttomaan elämään pääsee käsiksi, on arvoitus, mutta tavoiteaikatauluja siihenkin pitää rakentaa.

Tavoitteet ja asioiden tärkeysjärjestykset ovat vain muuttumassa, tahtoi tai ei, samoin aikataulu on avoin.

Yhdistyksen hallitus muistuttaa, että jäsenmaksun maksamisajankohdassa noudatettaisiin laskussa olevaa eräpäivää. Prosessi maksujen tarkastamisessa ja mahdollisissa muistutuksissa on työlästä ja maksaa. Erityisesti silloin, jos maksu unohtuu kokonaan ja uudelleen liittyminen tapahtuu myöhemmin vuoden kuluessa. Lisävaivaa ja -kustannuksia syntyy edelleen!

Perinteisesti Seinäjoen Sukututkijoiden järjestämät Sukumessut ovat yhdistyksellemme tärkeä tapahtuma. Tämänvuotinen tapahtuma onnistui jälleen kerran yli odotusten - kiitos järjestäjille ja toivottavasti olemme tavanneet myös Kokkolassa 16.-17.3. Vuoden ensimmäisen julkaisun myötä haluamme toivottaa kaikille lukijoillemme historiallista vuotta 2013.

Juuret 4/2012

Vuoden 2012 viimeinen pääkirjoitus 

Yksi vuosi on kääntymässä jälleen historiankirjoihin sen tämänhetkiseksi viimeiseksi lehdeksi ja uusi tuntematon historia odottaa vielä kirjoittamista.
Yhdistyksen toimijoita on pitänyt normaalirutiinien lisäksi toimeliaina peräti kolmen kotiseutukirjan saattaminen julkisuuteen loppusyksyn aikana. Nurmon, Kurikan ja Teuvan uudet kotiseutukirjat ovat nähneet päivänvalon. Teuvan kotiseutukirja on lajissaan ensimmäinen ja ensimmäiset tuntemukset siitä ovat positiiviset.

Kulunut vuosi on ollut muutenkin yhdistyksen kannalta menestyksellinen. Jäsenkuntamme on suurimmillaan koko historiansa aikana. Jäsenmäärän säilyttäminen samalla tasolla on kuitenkin erittäin suuri haaste, joka toistuu joka vuosi.

Haasteita saa aikaan myös kustannusten yleinen kohoaminen, joka valitettavasti tulee näkymään jäsenmaksun korotuksena. Jäsenmaksu on kuitenkin pidetty hyvin maltillisena, ollen vuonna 2013 tasaluvun 30 euroa/vuosi, jossa nousua on 2 euroa, sivumäärästä kuitenkaan tinkimättä.

Viimeisessä hallituksen kokoontumisessa päätettiin kuitenkin jo yhdestä jäsenedusta. Tulemme julkaisemaan vuoden aikana postikorttilajitelman edulliseen jäsenhintaan. Lisää jäsentarjouksia tulee varmaan vuoden aikana lisääkin.

Alkuvuonna yhdistys tulee näkymään kahdessa sukutapahtumassa. Seinäjoen Sukumessuilla 16.2.2013 ja Kokkolan Sukututkimuspäivillä 16.-17.3.2013. Tavataan siellä!

Vuoden viimeinen julkaisu sisältää jälleen kerran moni-ilmeisen artikkelivalikoiman, sukututkimusartikkeleista yleiseen historian tutkimukseen. Yksi julkaisumme vahvuuksia on ollut pitkään eri tutkijoiden keskinäinen verkostoituminen, joka näkyy eri tutkijoiden tiedon kokoamisena yhteen tutkimukseen, mutta myös toisiaan tukevina eri artikkeleina.

Hyviä esimerkkejä löytyy tästäkin julkaisusta useita, mm. kolme eri artikkelia, jotka liittyvät toisiinsa. Kannen kuva-aiheeksi on tällä kertaa valittu Bengt Erikssonin löytö Isonkyrön vanhasta kirkosta. Aikaisemmilta historiantutkijoilta näyttää nimittäin jääneen huomioimatta kirkon sakastin oven taakse sen avautuessa jäävä koristeellinen ja latinankielisen kirjoituksen sisältävä tuolin selkäosa, jonka ikä pyritään saamaan selville virallisen tutkimuksen avulla.

Yhdistyksen hallitus haluaa lausua kiitokset kuluneesta vuodesta.

 

Juuret 3/2012

Tapahtumia takana ja edessä

Sukututkimusseurat keräävät yleensä voimia kesäkauden ajan. Jäsenlehden toimituksen osalta ei kuitenkaan sovi levätä laakereilla. Sukututkijat odottavat syksyn piristykseksi uutta tietoa esivanhemmistaan tai yleishistoriasta.

Pystyäkseen täyttämään lukijoiden odotukset artikkelikirjoittajien on työskenneltävä täysillä, satoi tai paistoi. Tämänkin kesän illat ovat sen vuoksi olleet kirjoittajilla täynnä tutkimustoimintaa.

Tavoitteena on saada valmis julkaisu jäsenille ennen Vantaan Kuulutko Sukuuni -tapahtumaa, joka järjestetään 13.-14.10. Vantaan Hiekkaharjussa. Kyseessä ovat pääkaupunkiseudun isoimmat vuosittaiset sukumessut.
Paineita artikkeleiden suhteen asettaa myös se erittäin positiivinen asia, että jäsenmäärämme on noussut ensi kertaa yli yhdeksänsadan. Se on mahtava saavutus, josta tahdon välittää kiitokset jäsenillemme, toimintaorganisaatiolle ja erityisesti artikkelikirjoittajille.

Olemme yhdistyksenä osallistuneet kahteen tapahtumaan kesän aikana. Yhdistyksellä oli myyntipiste Isonkyrön Herättäjäjuhlilla heinäkuussa ja Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla elokuussa. Tapahtumissa tarjosimme vieraille erityisesti uunituoreita Isonkyrön ja Vähänkyrön Kotiseutukirjoja (=Historiallisia vuosikirjoja).

Vähässäkyrössä järjestetyillä Köpingin markkinoilla näitä tuotteita oli vastaavasti myynnissä hyvän yhteistyökumppanimme Vähäkyrö-Seuran myyntipisteessä. Mielenkiintoista oli huomata, että ihmiset jo tietävät tulla kysymään uusia kotiseutujulkaisuja, mistä johtuen niiden menekkikin on ollut hyvä.

Tällä hetkellä yhdistys valmistautuu Vantaan Kuulutko Sukuuni -tapahtumaan, jonne odotamme Teitä vieraaksemme. Pyrimme saamaan paikalle mahdollisimman monta artikkelikirjoittajaa ja odotamme mielenkiintoisia keskusteluhetkiä.
Uusien kotiseutukirjojen kokoamistyö on hyvässä vauhdissa Nurmossa, Jurvassa ja Teuvalla. Näiden osalta kannattaa seurata internet-sivustoamme, jossa tiedotamme niiden edistymisestä.

Tervetuloa jälleen kaikki sukututkijat ja historianharrastajat kesälaitumilta yhteisen harrastuksemme piiriin syksyn pimenevien iltojen piristykseksi, sillä paljon mielenkiintoista tutkittavaa odottaa löytäjäänsä.

 

Juuret 2/2012

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Viimeisimmässä Suomen Sukututkimusseuran julkaisussa oli peräti neljä sivua täydennyksiä, täsmennyksiä ja pieniä kommentteja edellisen julkaisun aineistosta.

On väärin sanoa, että olisin asiasta hyvilläni - ei toki, mutta kun tiedän miten tarkat vaatimukset kyseisen julkaisun artikkeleissa on, on vapauttavaa huomata Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisun päätoimittajana ja yhtenä artikkelikirjoittajana, että korjattavaa ja täydennettävää löytyy myös valtakunnan huippujulkaisusta.

Jokainen artikkelin kirjoittaja asettaa itsensä yleisen arvioinnin kohteeksi julkistaessaan tutkimuksiaan tai päätelmiään, ja maailma saattaa olla varsin raaka virheiden julkisissa arvioinneissa, mikä on korostunut nykyisenä internet-aikana. Uskallan kuitenkin väittää, että virheineenkin jokainen julkaisumme sisältää uutta ja todella merkittävää tietoa, joka helposti jää alle ansaitsemansa huomion.

Onneksi löytyy runsaasti positiivista palautetta - virheistäkin. Positiivinen asenne palautteessa onkin tärkein lähtökohta, jolla mahdollista virhettä kannattaa lähteä purkamaan, sillä harva kirjoittaja tyrmää sellaisen yhteydenoton. Artikkelin kirjoittajilla on luonnollisesti oma vastuu tutkimuksiensa suhteen, joka sekin tulee muistaa pyrkimyksessä suku- ja historiantutkimuksen eteenpäin viemisessä.

Edellä mainituista seikoista johtuen nostan hattua niille tämän lehden artikkelikirjoittajille, joista monet ovat tuottaneet tutkimuksia ja tekstiä julkaisuumme pyyteettömästi jo vuosikausia. Itsensä asettaminen likoon kerta toisensa jälkeen on kunnioitusta herättävää.

Kohti kesää kuitenkin

Pääkirjoitusta laatiessa mittari näyttää kymmentä plus-astetta, vaikka nurmikko on jo pariin otteeseen leikattu. Yhdistyksen kevät on ollut kuitenkin kovin työntäyteinen kasvimaiden muokkaamisen ja kylvämisen ohella.

Olemme samanaikaisesti työstäneet kolmea eri julkaisua: Ison- ja Vähänkyrön Kotiseutukirjoja, sekä tätä vuoden toista Juuret-jäsenjulkaisua. Kotiseutukirjoista löytyy lisätietoa toisaalla julkaisussa. Julkaisuajankohtiensa vuoksi näiden aikataulut menivät kuitenkin pakosta päällekkäin.

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin ajallaan ja onnistuneesti. Tilit olivat ajan tasalla. Poikkeavaa tämänvuotisessa kokouksessa oli Suomen Sukututkimusseuran hallituksen puheenjohtajan Teppo Ylitalon mielenkiintoinen ja keskustelua aikaan saanut esitelmä.

Samassa yhteydessä hallituksemme täydentyi useammallakin uudella jäsenellä. Seija Pihlajamäki, Pirjo Hirvelä, Keijo Peura ja Kalervo Parkkari ovat uusia jäseniä, jotka vanhat "konkarit" toivottavat tervetulleeksi joukkoonsa. Puheenjohtajan nuijan vaihdosta ei vielä tapahtunut, mutta nykyistä kylläkin eläkepäivät ainakin työelämässä odottaa lähitulevaisuudessa.

Päätoimittaja
Matti Lehtiö

 

****************************

Juuret 1/2012

Kuka oli Laura Jenna Ellinoora
Alexandra Camilla Jurvasen isä?

Ainakin nuoremmat sukututkijat tuntevat ja ehkä pitävät edesmenneen lauluntekijän ja laulajan Gösta Sundqvistin ja hänen yhtyeensä Leevi and the Leavingsin lauluista. Erään hänen laulunsa sanoituksessa kerrotaan pienen Laura-tytön kastetilaisuudesta ja tytön ulkoisesta olemuksesta sanoin: Äitiinsä tullut isän nenä ja suu, tosin tummemmat kutrit nyt jo laineille olkapäille kihartuu. No Mervihän on aika paljon nuorempi, kun kummankin puolella on hiuslaatu aina ollut suorempi.

Seuraavassa säkeistössä annetaan vielä lisätietoa: Siitä tulikin Laura Jenna Ellinoora Alexandra Jurvanen, lienee useampi etunimi turva sen pienen ihmisen. Koko nimi on Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla, hiukset kiharat ja simmutkin kuin mamilla alakerran Ramilla. Rallissa laulun sanoittaja Sundqvist antaa siis ymmärtää, että pienen Lauran isästä voisi olla olemassa pieni epäilys laillisen aviopuolison ja alakerran Ramin kesken.

Lauluntekijän kuvaamaan ongelmaan saattaa törmätä todellisuudessakin. Esi-isänä pitämäni 1600-luvun lopulla elänyt Juho Minni joutui käräjätupaan haukuttuaan Orisbergin kirjurina toiminutta Baltasar Thunia huorapukiksi. Mikä lie ollut aiheena moiseen loukkaavaan käräjätuvan arvoiseen käyttäytymiseen, omakohtaiset kokemuksetko? Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten tässä julkaisussa oli tarina eräästä sotilaan pojasta, jonka isä todistettavasti oli ollut lapsen alkuun saattamisen hetkellä kaukana, useiden kuukausien ajan Haminassa, vaimon asuessa torpassaan Vähässäkyrössä. Käräjätuvassa tuli esiin myös isän "tuuraaja". Sotilas ei siten voinut olla lapsen isä, mutta rippikirjoissa aikuiseksi kasvaneen ja sukua jatkaneen pojan isännimenä esiintyy kuitenkin äitinsä sotamiespuoliso. Artikkelista tietämätön sukututkija etenee siten tutkimuksissaan väärään isään.

Edellä esitetyillä kuvitteellisella, epäilyttävällä ja todellisella esimerkillä halutaan nostaa esiin se tosiasia, että sadan prosentin varmuudella tiedämme vain äidit ja niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat toimineet perheen päänä.

Keskustelupalstoilla nousee kohtuullisen usein esiin toisaalta tutkimusten luotettavuus, silloin kuin niissä ei esitetä tarkkoja lähdemerkintöjä henkilöiden keskinäisestä suhteesta ja toisaalta nykyaikana helpoksi tullut mahdollisuus levittää tietoa - virheellistäkin. Kriittisesti asiaan suhtautuvat ovat oikeassa siinä, että varsin usein kopioitava tieto ei täytä tarkkoja lähdevaatimuksia ja sisältää väärääkin tietoa. Millaisia ongelmia tutkija sitten kohtaa pyrkiessään lähdekritiikin täyttävään tutkimukseen?

Rehellisesti asiaa tarkastellessa voi todeta, että meillä on vain hyvin harvoissa tapauksissa esittää 1500-luvulla eläneistä henkilöistä muita lähdetietoja kuin veroluettelotiedot, joissa ei sukulaisuussuhteita esitetä. Jaakkoa seuraava isäntä Matti Jaakonpoika voi aivan totta olla todellisuudessa hänen vävynsäkin, koska Jaakko oli yleinen nimi.

Toisaalta seuraavan isännän patronyymi saattaa olla eri kun edellisen isännän nimi, vaikka todellisuudessa he ovatkin isä ja poika. Oudolta kuulostava ilmiö selittyy sillä, että tuon ajan kirjurit käänsivät ruotsiksi henkilöiden ilmoittamat persoonalliset suomalaiset nimimuodot "näppituntumalla" ja menivät joskus metsään.

Hyvällä onnella vuosina 1600-luvun alkupuolen sotilasrullat saattavat sisältää tietoa kahdesta sukupolvesta, mutta mikäli talojen isännyydenvaihdot ovat sujuneet sopuisasti, tutkijalla saattaa olla 1650-luvun molemmin puolin aukko tarkemmissa lähdeaineistoissa. Pahimmissa tapauksissa musta aukko saattaa jatkua vielä 1700-luvun alkupuolelle saakka. Mitenkään tavatonta ei ole, että seuraavan isännän nimi ei esiinny veroluetteloissa ennen isännyyden vaihtoa, vaikka todellisuudessa hän on edellisen poika, täysi-ikäinen ja aviossa oleva.

Mitä edellä esitetystä sitten jää käteen? Sekö, että ei kannata nähdä vaivaa tutkia aikaa ennen rippikirjoja tai ainakin jättää huomioimatta kaikki sellaiset esivanhemmat, joista ei löydy käräjätupien sukuyhteyden todistavaa asiakirjadokumenttia, vai sekö, että pitäisi siirtyä tutkimaan vain äitilinjoja?

Jokainen sukututkija todennäköisesti tekee asian suhteen omat valintansa kuten tähänkin saakka, tärkeää lienee vain se, että ulkopuolinen pystyy näkemään tutkimuksesta millaisten päätelmien perusteilla sukuyhteys on rakennettu ja kuka sen tutkimuksen olikaan alun perin tehnyt.

Vuoden 2012 ensimmäinen Juuret-julkaisu sisältää erikoistuhdin annoksen laajalle alueelle levittyviä sukuverkostoja niillä aineistolähteillä, joita on ollut käytettävissä, ja tarinoita ja elämänkohtaloita. Tämän ääressä on jälleen kerran hyvä pysähtyä ja eläytyä edellisten sukupolvien elämään.

Päätoimittaja
Matti Lehtiö 

*******************************

Juuret 4/2011

 Myötä- ja vastamäkeä

Vuoden viimeiseen julkaisuun on perinteisesti kuulunut pieni yhteenveto kuluneen vuoden toiminnasta. Työntäyteisenä asiana kannattaa nostaa esiin yhdistyksen internet-sivuston (www.etelapohjalaiset-juuret.fi) uusiminen ja sen liitännäisenä käyttöön otetut erilaiset muut toimintaa helpottavat apuohjelmat ja verkkokauppa, sekä sivustoon liitetty vanhojen valokuvien osio. Yhdistyksen esiintyminen erilaisissa tapahtumissa sai myös erittäin positiivisen vastaanoton, erityisesti Isossakyrössä järjestettävillä 1700-luvun markkinoilla. Positiivisena ja aina yhtä haastavana mittarina toiminnassa voidaan pitää kuitenkin jäsenmäärää, joka on pysynyt tasaisena. Internet-sivuston päivittäminen ja valokuvaosion täydentäminen sen sijaan on ollut loppuvuodesta ongelmallista sairaustapauksen johdosta.

 Vuosikirjasarjan nimi muuttuu 2012

Vuosikirjat, jotka ovat suunnatut kaikille kotipaikkansa historiasta kiinnostuneille, on monissa tapauksissa mielletty kuluneen vuoden tapahtumista kertoviksi julkaisuiksi. Yhdistyksen hallitus on kokenut asian niin ongelmalliseksi, että se on päättänyt muuttaa julkaisusarjan nimen ensi vuodesta alkaen Kotiseutukirja-nimiseksi. Uskomme, että nimimuutos auttaa "maallikkoja" paremmin hahmottamaan kirjasarjan sisältöä ja kiinnostuvan siitä entistä laajemmin.

Vuosi 2012 tulee olemaan Kotiseutukirjojen osalta työntäyteinen, sillä yrityksemme on saada kirjasarjan piiriin pitäjistä myös Lapua, Teuva ja Kauhava. Lisätietoa suunnitelman kehittymisestä voimme kertoa jo vuoden 2012 ensimmäisessä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisussa, mutta jo nyt otamme vastaan asiasta kiinnostuneiden yhteystietoja. Jos sinulla on mielessä jokin mielenkiintoinen aihe tai tunnet henkilöitä, joita asia voisi kiinnostaa, kerro se meille pikimmiten.

Eteläpohjalaiset Juuret ry:n hallitus haluaa kiittää kaikkia yhdistyksen toimintaan osallistuneita ja toivottaa menestyksellistä vuotta 2012.

Päätoimittaja
Matti Lehtiö