Kuka oli Laura Jenna Ellinoora
Alexandra Camilla Jurvasen isä?
Ainakin nuoremmat sukututkijat tuntevat ja ehkä pitävät edesmenneen lauluntekijän ja laulajan Gösta Sundqvistin ja hänen yhtyeensä Leevi and the Leavingsin lauluista. Erään hänen laulunsa sanoituksessa kerrotaan pienen Laura-tytön kastetilaisuudesta ja tytön ulkoisesta olemuksesta sanoin: Äitiinsä tullut isän nenä ja suu, tosin tummemmat kutrit nyt jo laineille olkapäille kihartuu. No Mervihän on aika paljon nuorempi, kun kummankin puolella on hiuslaatu aina ollut suorempi.
Seuraavassa säkeistössä annetaan vielä lisätietoa: Siitä tulikin Laura Jenna Ellinoora Alexandra Jurvanen, lienee useampi etunimi turva sen pienen ihmisen. Koko nimi on Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla, hiukset kiharat ja simmutkin kuin mamilla alakerran Ramilla. Rallissa laulun sanoittaja Sundqvist antaa siis ymmärtää, että pienen Lauran isästä voisi olla olemassa pieni epäilys laillisen aviopuolison ja alakerran Ramin kesken.
Lauluntekijän kuvaamaan ongelmaan saattaa törmätä todellisuudessakin. Esi-isänä pitämäni 1600-luvun lopulla elänyt Juho Minni joutui käräjätupaan haukuttuaan Orisbergin kirjurina toiminutta Baltasar Thunia huorapukiksi. Mikä lie ollut aiheena moiseen loukkaavaan käräjätuvan arvoiseen käyttäytymiseen, omakohtaiset kokemuksetko? Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten tässä julkaisussa oli tarina eräästä sotilaan pojasta, jonka isä todistettavasti oli ollut lapsen alkuun saattamisen hetkellä kaukana, useiden kuukausien ajan Haminassa, vaimon asuessa torpassaan Vähässäkyrössä. Käräjätuvassa tuli esiin myös isän "tuuraaja". Sotilas ei siten voinut olla lapsen isä, mutta rippikirjoissa aikuiseksi kasvaneen ja sukua jatkaneen pojan isännimenä esiintyy kuitenkin äitinsä sotamiespuoliso. Artikkelista tietämätön sukututkija etenee siten tutkimuksissaan väärään isään.
Edellä esitetyillä kuvitteellisella, epäilyttävällä ja todellisella esimerkillä halutaan nostaa esiin se tosiasia, että sadan prosentin varmuudella tiedämme vain äidit ja niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat toimineet perheen päänä.
Keskustelupalstoilla nousee kohtuullisen usein esiin toisaalta tutkimusten luotettavuus, silloin kuin niissä ei esitetä tarkkoja lähdemerkintöjä henkilöiden keskinäisestä suhteesta ja toisaalta nykyaikana helpoksi tullut mahdollisuus levittää tietoa - virheellistäkin. Kriittisesti asiaan suhtautuvat ovat oikeassa siinä, että varsin usein kopioitava tieto ei täytä tarkkoja lähdevaatimuksia ja sisältää väärääkin tietoa. Millaisia ongelmia tutkija sitten kohtaa pyrkiessään lähdekritiikin täyttävään tutkimukseen?
Rehellisesti asiaa tarkastellessa voi todeta, että meillä on vain hyvin harvoissa tapauksissa esittää 1500-luvulla eläneistä henkilöistä muita lähdetietoja kuin veroluettelotiedot, joissa ei sukulaisuussuhteita esitetä. Jaakkoa seuraava isäntä Matti Jaakonpoika voi aivan totta olla todellisuudessa hänen vävynsäkin, koska Jaakko oli yleinen nimi.
Toisaalta seuraavan isännän patronyymi saattaa olla eri kun edellisen isännän nimi, vaikka todellisuudessa he ovatkin isä ja poika. Oudolta kuulostava ilmiö selittyy sillä, että tuon ajan kirjurit käänsivät ruotsiksi henkilöiden ilmoittamat persoonalliset suomalaiset nimimuodot "näppituntumalla" ja menivät joskus metsään.
Hyvällä onnella vuosina 1600-luvun alkupuolen sotilasrullat saattavat sisältää tietoa kahdesta sukupolvesta, mutta mikäli talojen isännyydenvaihdot ovat sujuneet sopuisasti, tutkijalla saattaa olla 1650-luvun molemmin puolin aukko tarkemmissa lähdeaineistoissa. Pahimmissa tapauksissa musta aukko saattaa jatkua vielä 1700-luvun alkupuolelle saakka. Mitenkään tavatonta ei ole, että seuraavan isännän nimi ei esiinny veroluetteloissa ennen isännyyden vaihtoa, vaikka todellisuudessa hän on edellisen poika, täysi-ikäinen ja aviossa oleva.
Mitä edellä esitetystä sitten jää käteen? Sekö, että ei kannata nähdä vaivaa tutkia aikaa ennen rippikirjoja tai ainakin jättää huomioimatta kaikki sellaiset esivanhemmat, joista ei löydy käräjätupien sukuyhteyden todistavaa asiakirjadokumenttia, vai sekö, että pitäisi siirtyä tutkimaan vain äitilinjoja?
Jokainen sukututkija todennäköisesti tekee asian suhteen omat valintansa kuten tähänkin saakka, tärkeää lienee vain se, että ulkopuolinen pystyy näkemään tutkimuksesta millaisten päätelmien perusteilla sukuyhteys on rakennettu ja kuka sen tutkimuksen olikaan alun perin tehnyt.
Vuoden 2012 ensimmäinen Juuret-julkaisu sisältää erikoistuhdin annoksen laajalle alueelle levittyviä sukuverkostoja niillä aineistolähteillä, joita on ollut käytettävissä, ja tarinoita ja elämänkohtaloita. Tämän ääressä on jälleen kerran hyvä pysähtyä ja eläytyä edellisten sukupolvien elämään.
Päätoimittaja
Matti Lehtiö
*******************************
Myötä- ja vastamäkeä
Vuoden viimeiseen julkaisuun on perinteisesti kuulunut pieni yhteenveto kuluneen vuoden toiminnasta. Työntäyteisenä asiana kannattaa nostaa esiin yhdistyksen internet-sivuston (www.etelapohjalaiset-juuret.fi) uusiminen ja sen liitännäisenä käyttöön otetut erilaiset muut toimintaa helpottavat apuohjelmat ja verkkokauppa, sekä sivustoon liitetty vanhojen valokuvien osio. Yhdistyksen esiintyminen erilaisissa tapahtumissa sai myös erittäin positiivisen vastaanoton, erityisesti Isossakyrössä järjestettävillä 1700-luvun markkinoilla. Positiivisena ja aina yhtä haastavana mittarina toiminnassa voidaan pitää kuitenkin jäsenmäärää, joka on pysynyt tasaisena. Internet-sivuston päivittäminen ja valokuvaosion täydentäminen sen sijaan on ollut loppuvuodesta ongelmallista sairaustapauksen johdosta.
Vuosikirjasarjan nimi muuttuu 2012
Vuosikirjat, jotka ovat suunnatut kaikille kotipaikkansa historiasta kiinnostuneille, on monissa tapauksissa mielletty kuluneen vuoden tapahtumista kertoviksi julkaisuiksi. Yhdistyksen hallitus on kokenut asian niin ongelmalliseksi, että se on päättänyt muuttaa julkaisusarjan nimen ensi vuodesta alkaen Kotiseutukirja-nimiseksi. Uskomme, että nimimuutos auttaa "maallikkoja" paremmin hahmottamaan kirjasarjan sisältöä ja kiinnostuvan siitä entistä laajemmin.
Vuosi 2012 tulee olemaan Kotiseutukirjojen osalta työntäyteinen, sillä yrityksemme on saada kirjasarjan piiriin pitäjistä myös Lapua, Teuva ja Kauhava. Lisätietoa suunnitelman kehittymisestä voimme kertoa jo vuoden 2012 ensimmäisessä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisussa, mutta jo nyt otamme vastaan asiasta kiinnostuneiden yhteystietoja. Jos sinulla on mielessä jokin mielenkiintoinen aihe tai tunnet henkilöitä, joita asia voisi kiinnostaa, kerro se meille pikimmiten.
Eteläpohjalaiset Juuret ry:n hallitus haluaa kiittää kaikkia yhdistyksen toimintaan osallistuneita ja toivottaa menestyksellistä vuotta 2012.
Päätoimittaja
Matti Lehtiö